• Jenni Janakka

Mä oon 32, - ja miks sitä ei sais kysyy?

Updated: May 21, 2019

Oli vuosi 1986. Olof Palme oli kuollut kuukautta ennen ja Tsernobyl toimi vielä kuukauden. Sunnuntai oli juuri vaihtunut, valo alkoi hiljalleen valtaamaan tilaa yöltä. Silloin minä synnyin. Viikko sitten siitä tuli kuluneeksi 32-vuotta.


"Hyvää syntymäpäivää! Paljonks sä täytä, jaa mut ei sitä saakkaan kysyy."


"Onnea! Kysyisin ikää, mutta sitä ei voi."


Miksi? Minä kerron ihan mieluusti. Miksi naisen ikää ei saa kysyä ja miesten sitten saa? Siksikö, että miehillä ikä on vaan numeroita ja naisilla sen sanominen paljastaa hänen heikkoutensa, vanhenemisen?

   Tuolla fraasilla, ettei naisen ikää saa kysyä, ei muuta tarkoitusta kuin pitää yllä ajatusta, että naisille ikääntyminen on huono asia ja miesten elämää se puolestaan ei haittaa. Minä en ole tätä koskaan ymmärtänyt. Olen aina ollut ilolla ja ylpeydellä kertomassa omaa numeroani, jos sitä joku kysyy. Minä olen elänyt ja nähnyt tätä maailmaa nyt 32-vuoden ajan. Minulla on kokemusta tästä elämästä 32-vuoden ajalta.


Kun ihminen on kertonut minulle ettei hän voi kysyä ikääni, olen vastannut kertomallani ikäni. Oon sillai anargistinen, että vaikka toinen on juuri kertonut, ettei minun ikäni äänen lausuminen ole sopivaa tässä hetkessä, niin minä olen silti sen tehnyt. Oon aika rankka tyyppi!

   Tästä ratkaisustani on useasti seurannut kommentti, jossa todetaan minun näyttävän nuoremmalta. Koska kulttuurimme yleisesti ihannoi nuoruutta, ymmärrän kommentin antajan sanovan jotain positiivista. Mutta mitä ihminen sanookaan, kun hän haluaa positiivisena asiana ilmoittaa, että näytän nuoremmalta? Kehua, koska iästäni huolimatta kykenen edelleen viestimään olevani hedelmällinen, terve sekä mahdollisesti kasvojeni olevan edelleen esteettisesti onnistuneet. Toinen ajatus voisi olla kannustaminen. Halutaan tsempata, koska jokainen päivä tekee minusta huonomman, mutta onneksi huonommuuteni ei näy vielä ulospäin. Jee!


Säännöllisin väliajoin minulta kysytään paperit ostaessani alkoholia. Mikä on täysin ymmärrettävää, koska nuoret aikuiset näyttää ihan miltä sattuu. Ne voi olla melkein minkä ikäisiä tahansa. 26-vuotias voi näyttää 18- tai 35-vuotiaalta. Siksi kaupoissa alkoholia ostettaessa on päädytty ratkaisuun, että kaikilta, jotka näyttävä alle 30-vuotiailta kysytään paperit.

   Syntymäpäivänäni kävin sekä ruokakaupassa että Alkossa ja molemmista ostin alkoholituotteita. Silloin oli aurinkoinen päivä plus synttärit, joten olin vekkulilla tuulella. Tästä seurasi se, että menin sanomaan kassanhenkilöille muutakin kuin vain "hei" ja "en tarvii kuittii". Molemmissa paikoissa minulta kysyttiin paperit ja molemmilla kerroilla kerroin ajokorttiani ojentaessa, että tänään 32v. Kummassakin sain vastaukseksi, että näytän nuoremmalta.

   Harmikseni en kyennyt tuottamaan siinä hetkessä mitään nasevaa kommenttia takaisin. Jälkimmäisellä kerralla ajatusoksenteluni tuotti itseasiassa jopa outoa jälkeä. Sain sanotuksi jotain, että voi harmi kun ei kerta eletty elämä näy... mutta kesken lauseen tajusin, että nyt tämä hölinäni kuulostaa siltä, että minulla olisi takanani aivan poikkeuksellisen mäiskitty elämä ja haluaisin sen näkyvän naamassani.

   Ajatus, mitä yritin muotoilla one-lineriin oli se, että minä olen tyytyväinen elämääni. Minua ei kiinnosta enää olla tyttö, olen mielelläni nainen. Jos joku näkee naamastani, että olen 32-vuotias, -fine! Se on fakta. Minulta voi kysyä myös painoa, se on 71 kg ja pituuteni on 169cm. Ne ovat kaikki numeraalisia faktoja, joihin me ihmiset itse olemme ladanneet kulttuuriamme heijastelevat merkitykset.


Ystävät, tuttavat! Kun toteatte, että jätätte kysymättä ikäni, koska naisilta ei sitä voi kysyä, väheksytte niitä herkullisia vuosia, mitä minä olen elänyt. - And I've been around! ;)


Kirjoitettu 24.3.2018