Tämän viikon ajan on vielä Kansallismuseossa Barbie-näyttely. Eilen iltapäivästäni löytyi sopiva rako, jossa kerkesin nopeasti piipahtamaan tuossa näyttelyssä.
Itse en muistikuvieni (ja äidin muistikuvien) mukaan lapsena erityisemmin leikkinyt Barbiella. Minulla ei ole pienintäkään muistikuvaa siitä, että kuinka monta Barbieta minulla oli tai millaisia ne olisivat olleet. Itseäni taisi kiehtoa enemmän piirtely, hömppävaateleikit ja Legot.
Joka tapauksessa tuo vuonna 1959 luotu nukke on omanlainen ikoni, joten olihan se näyttely pakko käydä katsomassa. Barbie on historiansa aikana ollut niin suosittu kuin myös suuresti kritisoitu hahmo. Nuken lähes 60-vuotiasen elämän aikana maailma on muuttunut paljon, mutta silti olemme aina löytäneet Barbiesta kritisoitavaa. Mitä me kritisoimme, kun kritisoimme Barbieta, ja mitä se kertoo meistä?
Markkinoille tullessaan Barbie on ollut varsin radikaali lelu. Sitä ennen tytöille annettiin leluiksi vauvanukkeja, joita tyttölapset saivat hoivata. Barbie oli ensimmäinen nukke, mitä lapsen ei tarvinnutkaan hoivata vaan kyse oli aikuisuuden leikkimisestä. Toki tässä kohtaa voidaan tuoda esille Barbien vaatekeskeinen aikuisuuden imitoiminen, ja se millaista kuvaa se antaakaan aikuisuudesta? Toisaalta, itse leikithän sen määrittelevät, millainen painoarvo vaatteilla on.
Toinen syy miksi Barbie on ollut alkujaan sangen radikaali lelu on se, että Barbiella on aina ollut myös ammatti (60-luvulla Yhdysvalloissa vain noin 40% naisista oli työelämässä). Barbie on ollut aktiivinen, itsenäinen työssä käyvä nainen. Ensimmäinen ammatti vuonna 1959 oli teinimalli, seuraavana vuonna muotitoimittaja ja pari vuotta sen jälkeen Barbie oli astronautti.
Kyllä, Barbie on kaunis ja hänellä on muotivaatteita, mutta hänellä on myös lukuisia eri ammatteja. Kertooko se enemmän meistä, että me unohdamme nuo ammatit niin helposti ja keskitymme vain Barbien ulkoisiin seikkoihin. Kulttuurissamme elää vahvana blondin bimbon mieleikuva, että vaikka Barbie tekisi mitä työtä tahansa, me sivuutamme ne välittömästi, koska ne tuntuu päälleliimatulta lisältä? On helpompi ajatella, että Barbie esittää lääkäriä tai uutisankkuria sen sijaan, että oikeasti olisi sitä.
Barbiella on ollut 150 eri ammattia, ja silti hän on vain tyhmä blondi.
Vartalotyypi on ihan vinkurainen Barbiella. Jopa tieteen ammattilaisilta on pyydetty lausuntoja, joissa kerrotaan, että jos Barbie olisi oikea ihminen, se ei pysyisi hengissä. Ihanko totta? Miksemme ole samalla tavalla huolestuneita erilaisten action figureiden yltiö lihaksikkaista vartaloista, jossa parhaimmillaan suonet pullistelee lihasten päällä sekä heidän valmiudestaan suorittaa väkivaltaa. Action Man, Batman ja muut supersankarit, Turtles, Street Sharks. Senkö takia, että niistä kyllä ymmärtää, ettei ne heijastele mitään todellisuutta, ja Barbiesta tätä ei ymmärrä?
Brittiläisessä TV-satiirissa The Mash Reportissa oli tämän vuoden naistenpäivänä esitetyssä jaksossa “A Message From Women Everywhere” ...ja mietin, voisiko se olla myös jotain mitä Barbie sanoisi, jos hän voisi puhua.
“Women have told everyone to just fuck off. Tired of being judged for choosing to have
children or not have children, to have children and go back to work, to have children and not
go back to work, for being too thin, too fat, too pushy, too unambitious, too hot to hot
enough, or even for just daring to be alive. Women have stressed that everyone can go fuck
themselves.”
Ymmärrän täysin Barbie-nuken kritiikit. Nukke on vaalea, elitistinen ja sairaanloisen laiha. Kirjoitin tämän blogitekstin, koska halusin pohtia meidän haluamme syyllistää tuota muijaa.
Comments