Selviytyjät näytti minulle yllättävän piirteen ihmisistä

Teksti ei sisällä spoilereita. Voit lukea rauhassa.

On myrskyinen päivä Etelä-Kiinan merellä. Vettä on tullut aamusta asti ja ilma tuntuu kolealta. Vielä edellisenä päivä olen saanut hikoilla troopisen Malesian hellivän auringon alla. Nyt on toisin. Päivä numero 13 tuntuu juuri niin epäonniselta kuin numero antaa ymmärtää.

Jokainen vaatekappaleeni on läpimärkä ja tuuli tekee märästä viheliäisen kylmää. Vaihdamme uima-asuihin ja menemme mereen lämmittelemään, sillä merivesi tuntuu onneksi edes hieman lämpimämältä kuin ilma. Huumorintajuani koetellaan. Ymmärrän kuinka vaikeassa tilanteessa olemme. Saadaksemme tänään ruokaa, meidän tulee saada tuli synttymään ja se tuntuu sateen keskellä lähes mahdottomalta. Samalla tajuan, että kaikki vaatteeni tulevat olemaan märkiä, niin kauan kunnes aurinko seuraavan kerran ilmestyy kuivattamaan märät vaatteet. Taivaan peittää armoton harmaus.

Meressä lämmittelmässä Viivi, Rita ja Jenni

Ohjelmassa katsojat pääsevät seuraamaan harmillisen vähän meidän elämäämme leirissä - sitä oikeaa arkea, jota me siellä elettiin. Kisapäivinä kisa itsessään vei matkoineen arviolta 2–3 tuntia*, eli vuorokaudesta n. 21 tuntia oli saarella elämistä, josta 10–12 tuntia meni nukkuen. Olen toki katsonut Selviytyjiä aiemmin ja tiedän, että kisat ovat ajallisesti iso osa ohjelmaa, mutta asia konkretisoitui, kun itse pääsi kokemaan seikkailun.

Arki autiosaarella koostui yksinkertaisista askareista. Me pidimme leiristämme huolta, tiskasimme mystisillä karvahedelmillä pannua ja kattilaa, teimme polttopuita, tulta ja ruokaa. Tämän lisäksi me vietimme aikaa toistemme kanssa. Me olimme siinä oudossa arjessa toistemme tukena. Tuntui kuin meillä olisi ollut sanaton sopimus siitä, että tunnelma pyritään pitää positiivisena, koska siten kaikki jaksavat paremmin niitä puuduttavan pitkiä päiviä.

Sinä päivänä kisa on ollut jo aamupäivän puolella ja olemme arviolta* jo ennen puoltapäivää takaisin leirissä. Suuntaamme välittömästi takaisin veteen lämmittelemään. Joku toteaa äänen sen mitä kaikki ajattelee; nyt on kyllä todella epätoivonen olo. Tämän jälkeen olemme hiljaa vedessä ja koitamme vain kestää.

Tulee aika käydä kokemassa verkot ja koittaa saada tuli syttymään. Max, Jontte, Viivi ja Mika jäävät tulen sytytyshommiin, kun minä lähden Ritan kanssa kohti verkkoja. Meidän on kahlattava myrskyävässä meressä kohti verkkoja. Mukanamme on tukikepit, jotka auttavat meitä pysymään pystyssä. Myrskyävän meren voima meinaa napata mukaansa. Merenpohja on täynnä myrkyllisiä merisiilejä**, ja niiden takia meillä on lenkkarit jalassa. Iloksemme huomaan uimamaskin avulla, että verkkoon on jäänyt yksi papukaijakala. Jalat eivät meinaa ylettää pohjaan, kun koetan saada kalaa irti verkosta.

Samaan aikaan saarella tulen sytytyspuuhissa suojataan paidoilla puista tehtyä haketta, joka toivottavasti saataisiin syttymään. Max, Jontte, Viivi ja Mika tekevät mukisemmatta upeaa yhteistyötä. Joku saa idean koettaa saada tuli syttymään pannuun, sillä se on kuiva toisin kuin nuotiopaikkamme. He siirtävät pannun laavuun, koska se on pressulla katettu. Usean tunnin taistelun jälkeen he saavaat tulen syttymään. On viimein aika tehdä ruokaa.

Juuri tällaiset kokemukset kyseisellä reissulla ovat jääneet päälimmäisenä mieleen. Ei kisat tai juonittelut, vaan se miten me selviydyimme autiolla saarella yhdessä. Se on ihan käsittämätöntä!

Noin kauas normaalista sivilisaatiosta ei tänä päivänä voi päästä ventovieraiden seurassa kuin mitä Selviytyjissä.

Filosofit ovat pohtineet onko ihminen luontaisesti julma ja itsekäs vai hyvä ja avulias. Tämä kysymys on ollut tapana heittään filosofien Thomas Hobbesin ja Jean-Jacques Rousseaun väliseksi väännöksi. Hobbes uskoi, että ilman yhteiskuntaa ja sääntöjä ihmisen luonnollinen tila olisi "kaikkien sota kaikkia vastaan" ("bellum omnium contra omnes"). Rousseau puolestaan uskoi, että ihminen on luonnostaan hyvä, ja että ihmisen perusolemukseen kuuluvat myötätunto ja yhteisöllisyys. Rousseaun mukaan yhteiskunta ja sivilisaation paineet kuitenkin turmelevat ihmisluonteen, synnyttäen kilpailua, eriarvoisuutta ja ahneutta, mikä ei ole luonnollista ihmisen alkuperäiselle olemukselle.

Minä olen ehdottomasti Rousseaun kannalla. Mielestäni omat kokemukseni Selviytyjissä todistaa sen. Noin kauas normaalista sivilisaatiosta ei tänä päivänä voi päästä ventovieraiden seurassa kuin mitä Selviytyjissä. Ilokseni huomasin, että kaikkien kanssa askareet ja arki sujuivat saarella vallan mainiosti. Ihmiset oli avuliaita ja mukavia. Mutta! Kyseessä on kuitenkin kilpailureality ja kansa tarvitsee sirkushuveja! Draamaa saatiin kilpailuasetelmalla, koska muuten me olisimme vain selviytyneet siellä sopusasti (vai mitä buayalaiset, jotka kuusi kertaa putkeen vältti heimoneuvoston?).

Otsikon lupaama yllättävä puoli oli siis se, että kuinka paljon juonittelujen ja kisojen keskellä oli tilaa olla hyvää ihmistä. Sydämessäni tulee olemaan aina paikka noille tyypeille, kenen kanssa sain jakaa tuon oudon kokemuksen.

Tähän loppuun vielä Reetta heimopääliköydestä

Minä olen vuodesta 2017 kiertänyt puhumassa Röyhkeyskouluni kanssa muun muassa stereotypiauhka -nimisestä ilmiöstä sekä ennakkoluuloista. Ajatuksella, että varhaiskasvatuksen ope on lempeän näköinen nainen ja huippukokilla on tatuoidut kädet. Mitä jos se taito ei sijaitsekaan siinä stereotyyppisessä kehossa? Mielikuvissa heimopäällikkö on heimon vanhin mies.

Se että minä ehdotin Reettaa heimopäälliköksi oli tottakai peliliike, mutta itselleni se oli ennen kaikkea osoitus siitä, että teen kuten opetan. Näin meidän heimon tarvitsemaa energiaa ja osaamista Reetassa. Jontte oli hoitanut homman hyvin, mutta tuntui siltä kuin pitkä niukkaruokainen ajanjakso oli syönyt hänen voimiaan. Reettassa oli sitä, mitä me tarvitsimme; iloista halua voittaa. Tämä oli minulle iso juttu, koska etukäteen jännitin, että mitä jos minä toiminkin Selviytyijssä vastoin kaikkia omia ajatuksiani ja arvojani. Minä olen joukkuepelaaja ja joukkueemme tarvitsi Reettaa. Sain ainakin edes yhden hyvän jutun tehtyä. Muuten ne arvot heitettiin romukoppaan, sillä kyllähän Selviytyjissä piti juonia!

💡 Jos sinua kiinnostaa aihe onko ihminen luontaisesti hyvä vai julma, suosittelen kuuntelemaan Henry Tikkasen Tiedetrippi-podcastin jakson Taru kärpästen herrasta. Myös siinä puhutaan Selviytyjistä.

-- --

*kellon ajat ovat arvioita, sillä meillä ei ollut kelloja saarilla. Jokapäiväinen keskustelunaihe oli se, että koitimme arvioida aikaa auringon liikkeistä.

**Merisiilien (sea urchins, Echinoidea) piikit voivat sisältää toksiineja (näistä flower urchin Toxopneuste spileolus ja fire urchin Asthenosoma varium ovat jopa hengenvaarallisia). Lähde: Duodecim