Kaunokirjallinen romaanikäsikirjoitus. (2016)

​

Mitä tehdä, jos oma minäkuva ei sovikaan yleisesti hyväksyttyyn naiskuvaan? Vahvankaltainen on tarina naisesta, joka haluaa, että hänellä on samanlaiset oikeudet kuin miehilläkin olla seksuaalisesti aktiivinen, ilman lutkan leimaa.

“Lutka (alatyyliä, halventava) horo; seksuaalisesti hyvin aktiivinen nainen, joka harrastaa irtosuhteita; erityisesti haukkumistarkoituksessa käytetty nimitys naisesta.” (Lähde: Wikisanakirja)

 

Päähenkilö Heidi nauttii seksistä ja vaihtuvien kumppaneiden viehätyksestä. Seksi ja oma seksuaalisuus ovat hänelle myös välineitä tutustua itseensä, esittää itselleen kysymyksiä, joita ei ole aikaisemmin halunnut kysyä. Kohdata, hyväksyä ja oppia rakastamaan itseään juuri niin hölmönä ja upeana kuin on.

 

Tarina saa alkunsa, kun kolmeakymppiä lähestyvä, pitkään sinkkuna elänyt Heidi päätyy hieman yllättäen harrastamaan seksiä kahden miehen kanssa. Kokemus laittaa hänet puntaroimaan itseään ja sitä millainen nainen hän on. Omia tuntojaan tutkiakseen Heidi lähtee yksin pidennetylle viikonloppumatkalle, ensin Kööpenhaminaan ja sieltä Berliiniin. Seksiä, viinaa, miehiä ja elämän pureskelua.

 

Vahvankaltainen on kirjoitettu tukevasti preesensissä. Minäkertoja mahdollistaa suoran pääsyn päähenkilön pään sisään ilman kaunistelevaa sensuuria. Se on hauskalla ja viihdyttävällä tavalla välillä jopa raskaitakin aiheita moukaroiva kertomus, jossa illaksi sovitaan treffit Tinderin avulla, ystävän kanssa kommunikoidaan Whatsapp-sovelluksella ja tietoinen läsnäolo on brändätty mindfullnesiksi. Tarina siitä, kuinka kaiken luokittelu ja lokerointi on saanut meidät pelkäämään itsemme hukkaamista ja käyttäytymisemme vain todistavan jotain stereotypiaa.

 

“Minä en kaipaa holhousta vaan hydrauliikkaa!”