Kuuntelin Yle Areenasta Mahadura & Özberkan jakson "Sinkkuelämää", jossa vieraana oli kirjoittaja Henriikka Rönkkönen ja somekersantti Joonas Pesonen. Jakso alkoi sitaatilla vuoden 1929 parisuhdeoppaasta.
"...otaksumme, että jokainen nainen haluaa itselleen miestä, sillä ne poikkeukset, etteivät jotkut naiset tahdokkaan päästä naimisiin ovat siksi harvoja, ettei tarvitse kiinnittää niihin huomiota."
Olen itse pitkäaikaissinkku ja odotin kiinnostavaa keskustelua sinkkujen elämästä. Millaista on elää elämää yhden hengen taloudessa? Harmillisesti 57 minuuttia olinkin keskustelua deittailusta. Vaikka puheessa uhottiinkin sitä, kuinka enää nykyään kaikkien ei tarvitse olla kiinnostuneita avioliitosta, niin silti keskustelu pyöri kumppanin löytämisen ympärillä. Deittailussa ja Tinderissä. Minua jäi harmittamaan, että eikö todellakaan mistään muusta osattu sinkkuuden yhteydessä puhua? Ratkaisukeskeisenä ihmisenä, en tyydy vain kritisoimaan vaan tarjoa aiheita, mistä olisin halunnut kuulla.
AJANKÄYTTÖ. Kun taloudessa elää vain yksi ihminen, ei aikaa tarvitse jakaa kenenkään kanssa, on enemmän minä-aikaa. Joka päivä töiden jälkeen saa itse päättää itsenäisesti mitä ajallaan tekee, koska kukaan ei vaadi mitään. Mitä sinkku tekee sillä kaikella ajalla? Henkilökohtaisesti koen, että minulla on urani suhteen sinkkuudeni tarjoama etulyöntiasema. Teen päivisin töitä ja iltaisin kehitän omaa tietotaitooni, plus liikun. Kun ei ole kumppani, on enemmän luppoaikaa. Miten muut sinkut käyttävät jokaiset iltansa?
ERAKKOUS. Kuinka nautinnollista onkaa valita olla yksin viikonloppu kotona, eikä mennä minnekään. Ei sinkut hyppää kylillä joka ilta seuran kipeinä! Kotona on kivaa olla myös yksin. Entä miten eri tavoin yksin eläminen näkyy kotona? Itselläni on esimerkiksi jääkaappi lähestulkoon aina tyhjä. Käyn kaupassa päivittäin. Tämä johtuu siitä, että en inhoa mitään niin paljon, kuin ruuan heittämistä roskiin, mistä seuraa se, etten osta paljoa ruokaa kotiini. Ostan vain sen, minkä tiedän varmuudella, että kerkeän käyttämään. Tosin varsiselleri- ja kevätsipuliniput ovat aina liian isoja. Ostaisin molempia useammin, jos niitä saisi pienemmissä nipuissa. Nyt sellaisen nipun ostaminen tietää aina pikkaisen enemmän biojätettä ja vitutusta. Entä laukkujen purkaminen? Pyykit tai viikkosiivoukset? Kun ei kukaan muu ole asuntoon tulossa, kuinka säntillisesti sitä elää? Mistä rutiineista ja tavoista pitää kiinni? Mitä rutiineja ja tapoja on koska elää yksin?
KULTTUURI. Miksi sinkkuus on lisääntynyt? Helsingissä asuu lähes joka toisen kotioven takana vain yksi ihminen. Se on erittäin iso lössi jengii! Mistä se johtuu, että niin paljon asutaan yksin? Mistä tämä trendi kertoo? Miksi jotkut valitsevat elää yksin? Entä mitä se kertoo yhteiskunnasta, että voidaan valita yksin eläminen? Entä jos ajatellaan Homo sapiens lajimme koko historiallista kehitystä, millaista roolia sinkkuus voisi siinä kontekstissa tarjota?
ITSE SINKKUNA NAUTIN ENITEN siitä, että saan päättä yksin täysin siitä mitä teen, eikä minun tarvitse ilmoittaa siitä kenellekään. Nautin museoissa, teatterissa, keikoilla ja elokuvissa käymisestä yksin. Joskus toki käyn kavereiden kanssa. Pidän siitä, että voin keksiä tänään, että siellä on vielä se näyttely käynnissä, minkä haluan käydä katsomassa ja sit vaan menen. Tai lähestulkoon aina teatteriesityksiin löytyy samalle päivälle vielä se yksi lippu, ja jos ei löydy, niin ihan varmasti tulee se yksi peruutus. Mahdun yksin aina mukaan. Käyntini jälkeen saan pureskella hitaasti, hiljaa ja itsekseni kokemustani. Ja sitten myöhemmin mahdollisesti keskustella toisten kanssa, kuunnella podcast tai lukea artikkeli aiheesta.
TOISAALTA SITÄ ON YKSIN. Joka päivä on yksin. Entä silloin kun ei halua olla yksin? Silloin kun kaipaa juttukaveria tai tukea? Kenen kanssa sinkku jakaa elämänsä? Olisin mielenkiinnolla kuunnellut keskustelua siitä, että miten kanssasinkut ovat asiansa järjestäneet. Onko heillä yks/kaks luottotyyppiä, rakasta ystävää? Vai onko elämässä ystäviä, jotka edustavat erityyppisiä asioita elämässä? Toisten kanssa jutellaan toisenlaisia juttuja, toisia nähdään säännöllisesti kerran vuodessa ja toisiin voi luottaa, kun on vaikeaa. Entä mitä sinkku tekee, saadakseen tuntea olonsa tarvituksi? Ihminen nauttii suuresti siitä, että saa auttaa ja saa kokea olevansa tarvittu, mutta miten kun kotona ei ole ketään? Entä onko sinkku monisosiaalisempi kuin parisuhteessa elävät? Millaisia ihmissuhteita sinkuilla on, kun aikaa ei mene parisuhteeseen? Joku radio-ohjelma näistä aiheista olisi kiinnostava!
Minä elän yhdentyyppistä elämää. En kaipaa parisuhdetta tai perhettä. Silti tuskin koskaan olen itse puhunut toisten sinkkujen kanssa yllä olevista kysymyksistä. Ei noista jotenkin vaan puhuta. Onko sinkkuudesta käytävä keskustelu edelleen vain puhetta deittailusta ja kumppanin etsinnästä?