Maanataina kävin laitattamassa kohtuuni hormonikierukan, ja siitä tuli postattua jokunen video Instagramin stooriin. Näiden videoiden seurauksena olen saanut paljon viestejä. Toiset ovat olleet tyyliin "tuttua, ja tsemppii ❤️!" ja toiset "mä oon kans miettinyt hormonikierukkaa, ku mikään ei sovi. Kiitos, et kerrot fiiliksistä". iitokset kaikista viesteistä! On ollut ihanaa, vaihtaa viestejä kanssanne!
Minulla oli vuoden 2016 ajan kuparikierukka. Haaveilin hormonittomasta vaihtoehdosta, mutta ei se sitten sopinut mulle. Siirryin takaisin e-pillereihin, jota jaksoin syödä viisi kuukautta, kunnes lopetin, ja kirjoitin E-pilleripakinan.
E-pilleripakina (20.7.2017)
Ymmärrettyäni, että sisälleni ängetty kuparinen vauvanestoratkaisu tuotti minulle infernaalista kipua 1,5-2 viikkoa kuukaudesta päätin repäisyttää tuon metalihäkkyrän pois kehostani ja siirtyä popsimaan pillereitä. Vaihdos tapahtui vuoden vaihteessa. 24 valkoista pilleriä ja niiden jälkeen neljä kellertävää. Pomp pomp pomp, kuului joka päivä, kun pilleri pompsahti levystä suuhuni.
Siitä se sitten alkoikin kevään kestänyt känkkäränkkämasennusahdistuskiukku. Mikäli sain pienenkin aiheen yhteenkään negatiiviseen tunteeseen, upotti se minut välittömästi syvälle sen syövereihin.
Jossain kohtaa aloin epäilemään, että olisiko tämä pitkään jatkunut mieltäni vaivaava ilmamassa jotain muuta kuin luonteeni hulluutta. Kurkkasin katsomaan pillereideni mukana tullutta paksua paperinivaskaa. Mahdolliset haittavaikutukset, Yleiset: sukupuolisen kiinnostuksen väheneminen, masennus/alakuloisuus, mielialan vaihtelu.
Eli kuoleman kaipuuta herättävä synkistelyni olikin mahdollisesti vain pillereiden sisältämää anti-vitamiinia.
Päätin lopettaa ja pilerittömyyttä on tällä hetkellä takana kaksi kuukautta. Elämän seikkaperäisyys hahmottuu nyt kuvaputken sijaan Full HD:na. Päälläni roikkunut harmaa harso on kadonnut.
Olen kertonut tästä kokemuksesta ystävilleni, ja lähes aina olen saanut osakseni ymmärtäväisiä onnitteluja. Onnitteluja! Noista auvoista huokailuista on puuttunut enää vain se, että minulle olisi puettu hassut vaatteet ylle ja olisimme kierrelleet ympäri kaupunkia, lopulta suunnaten saunatiloille, missä hikoilun lisäksi sotkisimme sormiväriä perseellemme ja istuisimme valkoisten paperiarkkien päälle. Hieno virstanpylväs elämässä! Onnea Jenni!
Herää kysymys, mitä helvettiä? Onko tämä joku kaikkien naisten yhteisesti hyväksymä elämän tosiasia, että pillereitä syödään, mutta hulluksihan niistä tulee. Sama kuin olisin kiskonut useamman tuopin olutta ja huojuntaani tuijottava elämästä enemmän tietävä kertoisi lempeä ilme kasvoillaan, että alkoholista tulee humalaan.
Olenko minä ollut käymässä vessassa juuri siinä kohtaa, kun kokouksessa on päätetty, että toisen sukupuolen on tarvottava elämänsä paperipussi päässä ehkäisyn takia ja se on ihan OK. Meillä on jumalauta se lasikattokin, pitääkö meidän taistelumielet turruttaa kalvopäällysteisin tabletein. Onhan se tietty tämäkin tapa karsia turhaa kilpailua.
Sitten jos mietimme, että mistä stereotyyppisesti miehet vaimoissaan valittavat, niin niitähän ei paneta, ne on nihkeitä ja koskaan ei tiedä millä tuulella ne on. Noh... Mahdolliset haittavaikutukset, Yleiset: sukupuolisen kiinnostuksen väheneminen, masennus/alakuloisuus, mielialan vaihtelu.
Oli miten oli, minulla on nyt pillereiden sijaan kivaa ja mieli kirkkaana kannan kortsuja mukanani. Onnea Jenni!
(teksti jatkuu kuvan jälkeen)
Tämän jälkeen elin vuoden ilman mitään ehkäisyä, kauhuissani kaikista kehoani kiusaavista vaihtoehdoista. Ei sekään vetele. Minä en halua "oho, ups" -tilannetta! Haluan lempiä ja olla vastuullinen ihminen. Toki on se kondomi. Ja kyllä, sitä suosin. Mutta jos tämä tekstini olisi video, leikkaisin tähän kohtaan klipin Frendeistä, missä Rossille ja Joylle selviää, että kondomit eivät ole 100varma (Katso tästä klippi).
Nyt olen päätynyt huolehtimaan seksuaaliterveydestäni Mirena-hormonikierukan avulla. Sen pitäisi olla jopa varmempi suoja kuin naisen sterilisaatio. "Ehkäisyteholtaan hormonikierukka on erittäin luotettava, sterilisaation luokkaa tai jopa parempi." - Duodecim Terveyskirjasto. Kierukan laitettiin toissapäivänä. Viime yön vietin heräten useamman kerran kipuun, vaikka ennen unia olin ottanut Panacodin. Tällä hetkellä kirjoitan tätä blogitekstiä sängyllä kivusta kippurassa. Vaikka kierukan asennukseen kuuluukin parin päivän kivut ja kahden-kolmen viikon tiputtelut, niin epävarmuus kivun loppumisesta ahdistaa. Ei se ole varma, että tämä sopii kaikille. Mitä jos minä olen juuri se, kenelle tämä ei sovi?
"Vaikka se tuntuisi ikävältä eka kolme kuukautta, niin ne kivut kannattaa kärsiä, et jos se kroppa sitten tottuisikin" oli lääkäri sanonut ennen asennusta. Kyllä ne kolmen kuukauden kivut kannattaa kärsiä. Kai sit.
Minä haluan niin paljon seksiä, että kyllä minä nämä kivut kestän, jos se antaa minulle 5 vuoden lisäturvan. Mutta minä en kestä kuunnella sitä kulttuurissa jatkuvasti toistettavaa
muka-hauskaa napinaa naisten haluttomuudesta harrastaa seksiä, tai sitten sitä, kun lempimään saapuvat sankarit kysyvät housunsa laskettuaan "hei, onks sulla kortsua". Naisille on tarjolla vain kehnoja ja paskoja vaihtoehtoja varmistaakseen ehkäisyn, ja siitä huolimatta, hiljaa mukisemmatta me juoksemme terveysasemilla. Joten vaihtakaa laulua!
Ps. panisin.