• Jenni Janakka

Paras mies hommaan

Kun puhutaan tasa-arvosta, sukupuolikiintiöistä tai kulttuurin rakenteista, nousee huolta ilmaisevien kommenttien vasta-argumentiksi fraasi "paras ehdokas hommaan". Kun ilmaistaan huoli naisten näkyvyydestä toimijoina tai tekijöinä, vedotaan jälleen siihen, että esille on tuotu vain sopivin. Nämä tämäntyyppiset argumentit on ongelmallisia muutamastakin eri syystä.


1. Oletus ihmisen kyvystä olla objektiivinen

Älypuhelimien, tietokoneiden, exceleiden ja talouden lukujen keskellä, me olemme unohtaneet, ettei ihmisen ajattelu toimi binäärijärjestelmällä. Me fanitamme niin kovin rationaalista ajattelua, että me olemme unohtaneet, että ihminen tekee todella paljon päätöksiä ja havaintoja tunteella ja ei-rationaalisin perustein.


2. Me näemme, mitä me oletammekin näkevämme

Kun tapaamme uuden ihmisen me luomme hänestä välittömästi sillä sekunnilla mielikuvan, mikä pohjaa täysin meidän omiin kokemuksiin, annettuihin oletuksiin ja tarinoista opittuihin näkemyksiin. Tämä tapahtuu automaattisesti ja lähes huomaamattamme. Harmillisesti tämä saattaa häiritä kykyämme tehdä havaintoja toisesta ihmisestä, koska mielen on merkittävästi helpompaa tehdä havaintoja, jotka tukevat ennakkokäsitystämme.

Esimerkiksi minulla voisi olla käsitys siitä, ettei partasetäinen kollegani tarvitse työssään tukea, koska kyllä äijät pärjää tai ettei hennolla äänellä puhuva naisella voisi olla painokasta sanottavaa, vaikka jokainen meistä tajuaa, etteivät kyseiset asiat ole missään syy-seuraussuhteessa.

Aivomme pyrkivät havaitsemaan maailmasta yhtäläisyyksiä, kaavoja mitkä toistuu, koska se helpottaa aivojen työskentelyä. On helpompi nähdä osaamista siellä, missä me oletammekin sitä näkevämme. Sen lisäksi, että se vie fyysisesti vähemmän energiaa, se tarjoaa meille pienen annoksen dopamiinia palkinnoksi oletetun kaavan havaitsemisesta.



3. Osaaminen ja pätevyys on helpompi tunnistaa tietynlaisissa kehoissa

Oma eletty elämä, tarinat, kertomukset, kirjat, elokuvat ja kaikki läpät muovaavat meidän omaa pään sisäistä maailmaa. Meidän kulttuurissamme elää edelleen vahvana oletukset tekijyydestä ja pätevyydestä. On helpompi tunnistaa huippukokiksi tatuoitu vaaleaihoinen mies ja varhaiskasvattajaksi lempeän näköinen nainen. Näiden traditionaalisia kuvia moninaisemman maailman ymmärtäminen vaatii enemmän energiaa!


Columbia Business Schoolin professori Frank Flynn teki tutkimuksen, jossa hän antoi opiskelijoilleen menestyneen riskisijoittaja Heidi Roizenin CV:n luettavaksi, jonka jälkeen hän selvitti kiinnostaisiko yhteistyö tai päästä työskentelemään tämän henkilön alaisuuteen. Flynn näytti CV:n kahdelle ryhmälle, vaihtaen toiselle ryhmälle Heidin nimeksi Howard.    Kävi ilmi, että Howardista pidettiin enemmän kuin Heidistä. Heidiä kuvailtiin itsekkääksi siinä missä Howardia määrätietoiseksi. Tämä professori Frank Flynnin tutkimus ilmensi hyvin negatiivisen korrelaation naisen vallan ja menestymisen välillä. Täysin sama CV, mutta etunimi teki iso eron.


4. Naisille on edelleen eri mitta-asteikot

Kun vuonna 2016 Yhdysvalloissa oli käynnissä presidentin vaalit, demokraatteja muuten äänestävät ihmiset kertoivat, että heidän on hankala äänestää Hillary Clintonia, koska hänellä on niin ärsyttävä ääni ja hän ei ole niin mukava. Ihan nyt oikeesti?!

Naisten kohdalle sattuvat virheet tekevät naisista virheellisiä, mutta miehille sattuvat virheet ovat vain kohdalle sattuvia virheitä. Tästä syystä naisilta edelleen kovin usein vaaditaan täydellistä suoritusta saadakseen tunnustusta, siinä missä miehille jo hyvä on hyvä. Edelliset lauseet ei ole vain minun provokatiivista kiukuttelua, koska olenhan lyhyttukkainen äänekäs nainen. Vaan tätä ilmiötä kuvaavia tutkimuksia on.


1. Ira Koivun kolumnissa esiin nostettu tutkimus, jossa 75% miehistä ja 80% naisista on ennakkoluuloisia naispuoleisia asiantuntijoita kohtaan.


2. Koko lasijyrkänne-ilmiö.


3. Tutkimus, että vaikka nainen toimisi samoin ja olisi yhtä aktiivinen kuin hänen miespuoliset kollegansa, hänen sukupuolensa rajoittaa tuon panoksen havaitsemista.


4. Tutkimus, miten naisten johtamat start up -yritykset saavat epätodennäköisemmin rahoitusta, koska sijoittajat ovat yli 90% miehiä ja heidän on helpompi samaistua itseään muistuttaviin tekijöihin. Ilmiötä kutsutaan taste-based discriminationiksi.


*) Minulla on kirjassani Röyhkeyskoulu luvussa 6. liuta lisää näitä tätä ilmiötä kuvaavia tutkimuksia. Kuvaavaa on myös se, että minulla pitää olla läjä kotimaisia ja kansainvälisiä isoja tutkimuksia arkumentoidakseni tästä asiasta omaan mutuunsa viittaavan miehen kanssa.


5. Oman perseen pelastaminen

Tämä on ehkä ärsyttävin, mutta kovin inhimillinen syy siihen, miksi tottujen kaavojen rikkominen on niin vaikeaa ja hidasta. Kun kuka tahansa meistä valitsee jonkun ihmisen toimittamaan jotain asiaa, on hän itse vastuussa valinnasta. Kun ottaa huomioon kaikki yllä mainitut seikat, on turvallisempaa päätyä toistamaan totuttua.

Jokainen työhaastattelija toivoo, että työyhteisön muut jäsenet tykkäisivät hänen tekemästään valinnastaan. Jokainen tapahtumaa tuottava ihminen toivoo, että ihmiset arvostaisivat hänen koostamaa kokonaisuutta. Jokainen somessa jotain tekijää hehkuttava ihminen mainostaa samalla omia makukäsityksiä. Ja kulttuurissamme on edelleen hyvin juurtuneet käsitykset siitä, kuka on paras hommaan.


Onneksi näitä käsityksiä on alettu ravistelemaan. Ravistelu on muutoksen alku.


Kuva: Freerange