Tämä on blogikirjoitus vaaleanpunaisesta väristä. Aloitin tämän kirjoittamisen jo keväällä 2018, mutta se jäi sitten kesken ja lojumaan keskeneräisenä tiedostoihini. Ajattelin, että on ehkä hieman laimea aihe.
Nyt melkein puolitoista vuotta myöhemmin päätän viimeistellä kirjoitukseni ja pohtia vaaleanpunaista, sillä jostain syystä se on tosi merkittävä väri.
Vaaleanpunainen ei ole kuitenkaan aina ollut naisten väri
Pinkki ja vaaleanpunainen on se väri mistä tunnistaa tytöille suunnatut lelut. Siitä tunnistaa myös naisille suunnatut kirjat ja tapahtumat. Wikipediassakin nainen -artikkelissa naaraan merkki on pinkillä ja mies -artikkelissa uroksen merkki on sinisellä.
Vaaleanpunainen ei ole kuitenkaan aina ollut naisten väri. Itseasiassa 1800-luvulla se oli eritoten sopiva väri pojille, sillä aikuiset miehet suosivat puolestaan tummanpunaista. Tytöille sopivia värejä oli tuolloin vaaleansininen ja valkoinen. Tässä kohtaa toki tulee korostaa, että 1800-luvulla lastenvaatteiden väreillä oli väljä vain niille, joilla oli varaa väreihin. Tavallisten perheiden lapset puetiin valkoisiin mekkoihin sukupuolesta riippumatta.
1930- ja 1940-luvuilla vaaleenpunainen alkoi hiljalleen ensiintyä myös tyttöjen ja naisten yllä. Toisen maailmansodan jälkeen lisääntymään riehaantunut väki saatiin ostamaan enemmän lastenvaatteita, kun vaatetalot alkoivat mainostamaan erikseen tytöille ja pojille suunnattuja vaatteita. Värit auttoivat vaatteiden sukupuolittamisessa. Jos pystyttiin luomaan käsitys, että tietyn värinen ja tyylinen paita ei sopinut tytöille, tällöin tyttö ei voinut käyttää isoveljensä vanhaa paitaa vaan hänelle oli ostettava uusi.
Vuonna 1953 Yhdysvaltojen presidentin Eisenhower vaimo Mamie Eisenhower esiintyi vaaleanpunaisessa tylliunelmassa miehensä virkaanastujaisjuhlassa, mikä teki vaaleanpunaisesta lopullisesti naisten värin. Mamie sai osakseen valtavasti kehuja mekostaan ja hänet nähtiinkin tämän jälkeen esiintyvän usein vaaleanpunaisissa.
Mamie oli konservatiivi miehensä pidetty puoliso, joka seisoi miehensä rinnalla ja kestitsi vieraita arvokkuudella. Hänestä tuli 50-luvulla amerikkalaisen vaimon perikuva. Vaaleanpunaisessa esiintyvä Mamie teki väristä suuren hitin, ja pian naisille oli tarjolla kaikkea, mitä he tarvitsivat vaaleanpunaisen sävyissä: vaatteita, asusteita ja kodinkoneita. Hänen mieltymyksiensä takia tiettyjä vaaleanpunaisen sävyjä alettiin kutsumaan nimillä "First Lady" ja "Mamie".
Samaisena vuonna 1953 sai ensi-iltansa elokuva Herrat pitävät vaaleaveriköistä (Gentlemen Prefer Blondes), jossa Marilyn Monroe esittää upeassa pinkissä mekossa kappaleen timanttien tärkeydestä tytöille. Vuoden 1957 musikaalielokuvassa Funny Face muotilehden päätoimittaja intoutuu ylistämään pinkkiä laulamalla mm. seuraavasti:
Now, I wouldn't presume to tell a woman / what a woman oughtta think / But tell her if she's gotta think: think pink!
Katso vuoden kyseinen Think Pink! kohtaus tästä.
Urheiluliikkeen tajonnasta ei löytänyt naisille kuin vaaleanpunaisia, neonpinkkejä, kirkkaanpunaisia, viininpunaisia ja mustia takkeja.
Pinkki on jo itsessään meemi. Nykyään, kun meille naisille brändätään oma kuulakärkikynä, sähköhammasharja, karvojen ajelu höylä, nettisivut, tapahtuma tai laksatiivi, me tunnistamme ne pinkistä väristä. Kun tuetaan rintasyöpää, nauha on vaalenpunainen, ja vuonna 2017 Naisten marssilla Yhdysvalloissa päähän vedettiin pinkit korvapipot. Vaaleanpunainen ja sen sävyt tuntuu olevan ikään kuin koodi naisten jutusta.
Aamulehdessä oli 10.4.2018 Marjaana Karhunkorven kirjoitti otsikolla Miksi meille naisille tarjotaan urheilukaupoissa vain punaisia vaatteita? Karhukorpi oli kiinnittänyt huomiota siihen, ettei urheiluliikkeen tajonnasta löytänyt naisille kuin vaaleanpunaisia, neonpinkkejä, kirkkaanpunaisia, viininpunaisia ja mustia takkeja. Jutussa oltiin otettu yhteyttä ulkoilu- ja urheiluvaatevalmistaja Haltin suunnittelijaan Mari Talkaan. Talka kertoo, että joka sesonki he tarjoavat sisäänostajille myös sinisävyisiä vaatteita, mutta niitä valitaan nihkeästi myyntiin.
Pinkki on niin vahva väri, että High Heel Brewing Slingback olut nousi otsikoihin naisten oluena. USA Today -lehti otsikoi: "Women to get their own beer; will they want it?". Panimomestari ja panimon perustaja Kristi McGuire kertoi The Washington Postin haastattelussa olleensa ihmeissään kohusta “We didn’t put pink on the label for women. We put on a dark raspberry color because it popped on the shelf.”
Shrink it and pink it.
Tämän feminiinisen leiman saanutta väriä käytetään Yhdysvalloissa myös talouskeskusteluissa, kun halutaan kuvata ilmiötä, missä naisille suunnatut tuotteet maksavat enemmän. Kyseessä on "pink tax". Vanhan markkinointimantran tuo esille naisille suunnattujen tuotteiden tekemisen filosofian selkeästi: ota normaali tuote ja sitten shrink it and pink it (suom. pienennä ja pinkitä).
Suomessa tosin tilanne ei ole niin räävitön kuin mitä maailmalla. Meiltä ei löydy apteekeista erikseen tavallista särkylääkettä ja sitten pinkin väristä särkylääkettä kuukautiskipuun, mikä on kalliimpaa vaikka vaikuttavan aineen määrä olisi sama.
Kehitystä on tapahtunut mm. hygieniatuotteissa. Pari vuotta sitten dödöt, suihkusaippuat ynnä muut olivat lähes poikkeuksetta kalliimpia, kun ne oli markkinoitu naisille vaan ei enää. Oman viimeaikaisen kauppojen hintalppujen tuijottelun perusteella voin todeta, että tätä ei enää juurikaan näe, paitsi ihokarvojen poistoon tarvittavissa tuotteissa.
Jokunen vuosi sitten säädettiin myös lailla, ettei hiustenleikkuun hinnoittelun peruste saa olla sukupuoli. Voisiko seuraava asia olla "tamponivero" muutos, eli kuukautissuojien arvonlisävero laskeminen 24 prosentista 10 prosenttiin.
Ja siis kyllä Suomesta löytyy edelleen tuotteita ja palveluita joissa pinkki väri nostaa hintaa. On mm. lasten leluja, joissa se vaaleanpunainen on kalliimpi.
Kaiken maailman cosmopolitanit ynnä muut esanssipinkkihirviödrinkit lentää heti seinään!
Frendeissä Rossilla oli lohenpunainen kauluspaita, ja se oli vitsikästä, koska miehellä on pinkki paita. Halusin vaivata päätäni tällä värillä, sillä jos ja kun se on nyt niin vahvasti feminiininen, niin pitääkö siitä ajatella jotain?
Joudun tuottamaan pettymyksen sinulle, rakas lukija, minulla ei ole mitään nokkelaa kiteytystä. Tavallaan joo, pinkki on tekijä sukupuolittuneessa maailmassa. Tavallaan siitä vois olla kärkkäästi jotain mieltä, mutta en nyt jaksa. Säästän kärkkäyteni johonkin toiseen asiaan.
Olen itse innostunut leikkimään vaaleanpunaisella ja siihen liitetyllä latauksella. Koen, että en itse ole mitenkään tyypillinen vaaleanpunaisesta villiintyvä nainen, ja siksi on hauskaa, että asunnossani on vaaleanpunainen seinä. Maalasin ihan itse, koska ajatus viihdytti minua. Nyt se on seinä, kun viihdyttää. Koen, että minussa on paljon maskuliinisia piirteitä, ja ehkä osin siksi tykkäsin värjätä hiuksiani useamman vuoden ajan pinkiksi. Ja siis ihan sama. Mieltymys ku mieltymys.
Ainoa, missä kohtaa suutun on, jos minulle tarjotaan pinkillä varustettuja alkoholituotteita. Kun täytin 30-vuotta sain jokusen Roseekuohuviinin -ja voi ny vittu! Eikö lahjanantaja yhtään tunne minua? Vaikka minä nainen olekin, ei minun tarvitse marinoida itseäni sokerissa ja pinkissä. Minä pidän kuivasta kuohuvasta! Ja sitten kaiken maailman cosmopolitanit ynnä muut esanssipinkkihirviödrinkit lentää heti seinään, jos sellaisia tuodaan (okei ei lennä, kiltisti juon, koska ennen vanhaan jouduttiin syömään pettua).
🍒 Tähän loppuun vielä kirsikaksi pinkkiin aiheeseen kiinnostava tutkimustulos. Useissa kyselytutkimuksissa, joissa on kysytty suosikkiväriä, pinkki on ollut ruskean jälkeen toiseksi vähiten tykätty väri. Sekä miesten että naisten keskuudessa sininen on ylivoimainen suosikki. Mitä tästä nyt pitäisi sitten ajatella? Mitä sinä ajattelet?
