Sain paljon palautetta Helsingin Sanomien jutusta, ja suuret kiitos niistä. Pääasiassa kannustavia kommentteja ja myös jokunen erittäin henkilökohtainen kiitoskirje. Twitterissä tarrattiin sanaan "naiskiintiöt", jonka olin maininnut minulta kysyttäessä mikä neuvoksi kapeaan naiskuvaan. "@JenniJanakka: pitkälti samaa mieltä mm. itsetunnosta jutun kanssa, mutta miten se liittyy (sukupuoli)kiintiöihin?"
140 merkkiä on aivan liian vähän, jotta voisin vastata noin isoon kysymykseen. Joten lupasin Twitterissä vastata tähän kysymykseen blogissani.
Kysyjä kommentoi, että tarttuneensa tähän, koska hänestä kiintiössä valituksi tuleminen vasta heikentääkin itsetuntoa. Itse aiemmin suhtauduin jotakuinkin samalla tavalla kiintiöihin, mutta tämä oli siis ennen.
KIINTIÖITÄ VASTUSTAVA PERUSTELEE ensimmäisenä näkemyksensä väitteellä, että pätevin ihminen tulisi valita. Syy miksi olen siirtynyt kannattamaan kiintiöitä on epäilykseni ihmisen rationaaliseen ja puoluettomaan toimintaan.
Helsingin Sanomien juttussa esittelin myös Hewlett-Packardin tekemän tutkimuksen, mistä selvisi, että miehet hakevat pestiä, mikäli he täyttävät 60% paikan vaatimuksista ja naiset vain jos he täyttävät 100% vaaitmukset. Tämä kilttityttösyndroomaksikin tituleerattu kulttuurin opettama tapa tyttöjen toimia, on niin juurtunut, että se vaikuttaa naisten työuran kehitykseen. Naiset odottavat tunnustusta toisilta, siinä missä miehet mainostavat omaa osaamistaan.
Karrikoidusti voidaan siis todeta, että joukko epäpäteviä miehiä kilpailee vaatimukset täydellisesti täyttävien muutaman naisen kanssa samoista paikoista. Kiintiöiden olemassa olo saattaisi rohkaista hakemaan paikkaa, ilman vaatimusten täydellistä täyttymistä ja näin saisimme myös enemmän naishakijoita.
Professori Frank Flynn (Columbia Business School) teki tutkimuksen, jossa hän antoi opiskelijoilleen menestyneen riskisijoittaja Heidi Roizenin CV:n luettavaksi, jonka jälkeen hän selvitti kiinnostaisiko yhteistyö tai päästä työskentelemään tämän henkilön alaisuuteen. Flynn näytti CV:n kahdelle ryhmälle, vaihtaen toiselle ryhmälle Heidin nimeksi Howard.
Kävi ilmi, että Howardista pidettiin enemmän kuin Heidistä. Heidiä kuvailtiin itsekkääksi siinä missä Howardia määrätietoiseksi. Tämä professori Frank Flynnin tutkimus ilmensi hyvin negatiivisen korrelaatio naisen vallan ja menestymisen välillä. Täysin sama CV, mutta etunimi teki iso eron.
KULTTUURIMME TARJOAMAT STEREOTYPIAT ohjaavat toimintaamme tiedostimme ne tai emme. On harhaista uskoa sokeasti oman rationaalisen ajattelun objektiivisuuteen. Viisaimmatkin meistä ovat lopulta kuitenkin vain ihmisiä.
Pureskeltuani kiintiöitä, ottaisin ylpeänä vastaan pesti, mihin minut olisi valittu täyttämään joku kiintiö. En olisi vain saanut uutta paikkaa, vaan myös arvokkaan tehtävän olla osa sitä muutosta, joka ravistelee kulttuurimme juurtuneita malleja ja edistää moninaisuutta.
Kirjoitettu 4.7.2017